lauantai 23. huhtikuuta 2016

Sumussa



Korkeakouluopiskelijoiden terveystutkimuksen mukaan 30 % kärsii voimakkaasta stressistä, joka voi eskaloitua uupumukseksi tai masennukseksi. Joten miksi useimmiten asiat menevät kuin kansansadusta, jossa paroni von Münchhausen vajottuaan syvälle suonsilmäkkeeseen kiskoi itse itsensä tukastaan kuivalle maalle? Harva tunnustaa oman ongelmansa muille kuin vasta ollessaan siinä viimeisessä pisteessä, jolloin ihminen pysyy juuri ja juuri kasassa.


Kaipa jokainen kokee joskus opiskeluaikanaan stressiä – joku stressaa pienistäkin asioista ja toinen kykenee olemaan viilipyttynä missä tahansa tilanteessa. Stressi koetaan yhteiskunnassa piiloteltava asiana, asiana, jota hävetään. Kuka haluaisi olla henkilö, joka tunnetaan stressaamisen taidosta sekä määrästä? Joitakin stressi auttaa keskittymään ja yrittämään parastaan, mutta joillakin stressi ylittää ihmisen voimavarat. Stressi syö ihmistä sisältä päin hävittäen kaiken miellekkyyden. Jossakin vaiheessa, kun kaikki voimavarat ovat kulutettu, maitopurkin nostaminen jääkaapista tuntuu päivän suurimmalta  haasteelta. Ajatus heikoille jäille lähtemisestä saattaa houkutella, mutta ongelmaksi tuleekin ettei jaksaisi kyykistyä laittaakseen kenkiä jalkaan. 

Stressi aiheutuu itsensä tai muiden asettamista paineista, esim. toisen miellyttämisestä, kilpailusta, uusista tilanteista tai yhteiskunnasta. Paineista ja voimavarojen puutteesta muodostuu noidankehä, joka on vaikea katkaista: kokee, että pitäisi suoriutua asioista paremmin vaikka energiaa ei ole, mutta kumminkin pakottaa itsenä suoriutumaan. Jäljelle jää vain vetämättömyys, onttous ja paineet seuraavista asioista.


Vakava stressi voi aiheuttaa tilanteita, jossa muisti lopettaa toimintansa, esim. unohtaa oman siskonsa nimen, pankkitunnukset, tapaamiset tai kauppaostokset. Kuitenkaan pahinta ei ole asian unohtaminen vaan itse hetki, kun huomaa unohtaneensa. Silloin maailma tuntuu kaatuvan niskaan, tuntee syyllisyyttä, arvottomuutta ja kaiken turhuutta vaikka unohtamiset kuuluvat ihmisyyteen. Tilannetta ei paranna stressin aiheuttama unettomuus. Kuka haluaisi valvoa yöt joko pyörien ja murehtien tai jatkuvasti heräillen? Unettomuuden takia elimistö käy kierroksilla tai oikeastaan jättää kierroksia välistä, sillä sen takia on vaikea päättää asioista sekä elää tunteessa ettei ymmärrä mistään mitään tai ei kykene muuttamaan mitään. Tuntee elävänsä sumun keskellä: kaikki on merkityksetöntä. Jatkuvasti on turhautunut, ärtynyt, levoton, väsynyt ja ahdistunut. Mieluummin jättäisi menemättä harrastuksiin tai tapahtumiin kuin yrittäisi löytää innostustaan ja energiaa toimintaan. Alkoholi ei ole paras ratkaisu vaikka se takaa pienelle hetkelle kaipaamansa onnen tunteen, joka kuitenkin haihtuu katalasti.

Vuosi on nyt lopuillaan ja kesä on tulossa, joten viimeisen rutistuksen jälkeen voidaan rentoutua ja levätä. Jos tulee tilanteita, ettei ole voimavaroja, käykää lääkärin pakeilla pyytämässä sairauslomaa. Kun on sairauslomalappu, ei tarvitse kiemurrella tuskissaan Kelantätien takia, sillä on syy miksi ei opintopisteet napsahtele tilille. Nautitaan kuitenkin nyt auringosta, tulevasta vapusta ja kohta alkavasta kesästä!

http://www.yths.fi/terveystieto_ja_tutkimus/terveystietopankki/112/stressi 


Jenna Kosunen