Moi!Täällä Janita, 23-vuotias toisen vuoden opiskelija Savonlinnasta. Olen yläasteelta asti tiennyt haluavani opiskella oikeustieteitä ja työskennellä lain parissa, mutta sen tarkempia suunnitelmia minulla ei ole vieläkään. Valmistuin lukiosta 2015 ja pyrin jo samaisena keväänä oikeustieteelliseen opiskelemaan, mutta siihen aikaan taisi kiinnostaa kaikki muu enemmän kuin opiskelu ja yllättäen sisäänpääsy jäi tuolloin hyvin kauas. Ensimmäisenä välivuotena kokeilin siipiäni ravintola-alalla, mutta se koulutus jäi ainoastaan puolen vuoden mittaiseksi. Tämän jälkeen aloitin opintoni avoimessa yliopistossa 2016.
Kesäisin ja syksyisin tein töitä, talvisin opiskelin ja keväisin odotti valintakokeeseen valmistautuminen. Toistuva pisteen tai parin puuttuminen alkoi puuduttamaan ja päätin, että mikäli 2018 keväällä ei koulupaikka aukene, haen siirtoa tutkinto-opiskelijaksi julkisoikeuden puolelle ja tässä sitä ollaan. Kävin viimeisen kurssini vielä kesällä 2018 ja muutin Joensuuhun tammikuussa 2019 – teoriassa olen siis itsekin vielä fuksi.
Jottei kirjoitukseni olisi ainoastaan kertomus siitä, kuinka eksyin opiskelemaan julkisoikeutta ja ei-niin-värikkäästä fuksikeväästäni, haluan kertoa jotain itsestäni. Olen hyvin kieroutuneen huumorintajun omaava perfektionisti, jolla riittää periksiantamattomuutta ja kunnianhimoa. Persoonaltani olen hyvin päättäväinen, temperamenttinen, ulospäinsuuntautunut ja sosiaalinen: puhun paljon, nauran kovaäänisesti, reagoin nopeasti ja välillä myös yliampuvasti. Pyrin kaikessa täydellisyyteen ja vastoinkäymiset ovat minulle toisinaan hyvin raskaita, mutta vastaavasti onnistumiset nostattavat itseluottamustani huimasti ja motivoivat jatkamaan yhä innokkaammin. Tämän hyvin hankalalta kuulostavan luonteeni lisäksi olen kova juhlija sekä materialisti ja suurimpana heikkoutenani ovat vaatteet ja meikit.
Koska kirjoitukseni on kuitenkin suunnattu teille uusille fukseille, kerron teille hieman erilaisen tarinan fuksina olosta. Meillä ei ollut tammikuussa ollenkaan fuksiviikkoja, joten minulla ei ollut harmainta aavistustakaan ketkä olivat kanssaopiskelijoitani. Opinnot käynnistyivät itsenäisellä ilmoittautumisella kursseille ja Tuudon karttasovelluksen kanssa suunnistamisella. Nopeasti pääsinkin samaan sykliin kuin avoimessa opiskellessani: heräsin aikaisin aamulla ja päiväni koostui kotona lukemisesta ja salilla käymisestä. Illan kruunasi aina muutaman tunnin mittainen Netflix-maratooni. En osallistunut ainejärjestömme tapahtumiin enkä käynyt opiskelijabileissä, elin ainoastaan omaa ihanaa, tarkkaan aikataulutettua arkeani. Tänä syksynä arkeani täydentää lisäksi tuutoritoiminta, jota odotan innolla! Pyrin tänä vuonna olemaan muutenkin aktiivisempi ja sosiaalisempi, enkä ainoastaan syrjäytymään omaan oravanpyörääni.
Haluan toivottaa teidät kaikki lämpimästi tervetulleiksi opiskelemaan Joensuuhun ja rohkaista verkostoitumaan sekä osallistumaan tapahtumiin, mutta samalla myös muistuttaa, ettei lukuisista kissanristiäisistä ja muusta toiminnasta kannata ottaa paineita; on myös ihan okei välillä jäädä kotiin ja vain olla.
with love, Janita ♡
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti